Koulutuskustannuksista sopiminen työsuhteessa

  • 0
  • 17.5.2019

Työsopimuslain 2 luvun 1 § yleissäännöksen mukaan työnantajan on huolehdittava työntekijän koulutuksesta. Lainkohdan sanamuodon mukaan tämä koulutus on luonteeltaan sellaista, joka auttaa työssä selviytymistä, työnantajan toimintaa, tehtävää työtä ja työmenetelmiä muutettaessa tai kehitettäessä. Kyseessä on siis tavanomainen työnantajan tarjoama koulutus. Tavanomainen koulutus lähtökohtaisesti palvelee työsopimuksen mukaisten tehtävien täyttämistä ja se on luonteeltaan jatko- tai täydennyskoulutusta.

Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin keskenään sopia myös muunlaisen kuin työsopimuslaissa tarkoitetun koulutuksen antamisesta työntekijälle. Tällaisen sopimuksen tekemisen yhteydessä voidaan sopia myös siitä, onko ja millä edellytyksillä työntekijän korvattava saamansa koulutus takaisin työantajalle. Työsopimuslaissa ei ole kuitenkaan täsmällisiä säännöksiä siitä, mitä nämä edellytykset työnantajan maksaman koulutuksen korvaamiselle lopulta ovat. Näiltä osin vallitsee siten lähtökohtaisesti sopimusvapaus työntekijän ja työnantajan kesken, jota rajoittaa vain työsopimuslain 13 luvun 6 § 1 momentti, jonka vastaisesti ei koulutuskustannusten korvaamisesta työnantajalle olisi kuitenkaan mahdollista sopia.

Käytännössä on kysymys siis siitä, että ei edes koulutussopimuksin ole mahdollista vähentää työntekijälle työsopimuslain mukaan tulevia oikeuksia ja etuja.

Mistä sitten voidaan työnantajan ja työntekijän kesken sopia? Sopia voidaan esimerkiksi siitä, että työntekijä sitoutuu olemaan vähintään jonkin tietyn erikseen sovittavan ajan työnantajan palveluksessa sitä vastaan, että hän on saanut työnantajalta tavanomaisesta poikkeavaa koulutusta. Työnantaja ja työntekijä voivat myös jo ennakolta sopia siitä, että työntekijä suorittaa työnantajalle korvausta koulutuskustannuksista, jos työntekijä päättää työsuhteen ennen työnantajan kustannuksella saamaansa koulutukseen perustuvaa sovittua vähimmäisaikaa.

Sopimusvapauden piiri koulutuskustannusten korvaamisesta on siten varsin laaja. Esteenä koulutuskustannuksista sopimiselle on erityisesti se, että työnantaja ja työntekijä eivät voi sopia sellaisten työnantajan maksamien koulutuskustannusten korvaamisesta, jonka antamisesta työnantajan on huolehdittava työsopimuslain pakottavan yleissäännöksen nojalla eli työsopimuslain 2 luvun 1 momentin yleissäännöksen nojalla.

Koulutuskustannusten sopimusvapauden laajuus huomioiden on erityistä huomiota kiinnitettävä myös sopimusehtojen kohtuullisuuteen. Koulutuskustannuksia koskevat sopimusehdot eivät saa olla kohtuuttomia. Tässä kohtuuttomuusarviossa painavat ainakin työntekijän saaman koulutuksen laatu, työntekijän antaman sitoumuksen pituus ja korvauksen määrä. Myös sillä, mitä hyötyä työnantaja on koulutuksesta saanut, on merkitystä. Arvioitaessa työsopimukseen sisältyvien ehtojen kohtuuttomuutta, on kysymys aina kokonaisharkinnasta.

Koulusta koskevilla työsopimuksen ehdoilla voidaan tosiasiallisesti rajoittaa tai ne voidaan ainakin kokea rajoittavan työntekijän mahdollisuuksia siirtyä muihin tehtäviin. Koulutussopimusten laadinnassa tulisikin kiinnittää huomiota myös siihen, että niillä ei rajoiteta työntekijän oikeutta uusien työsopimusten tekemiseen tai harjoittaa kilpailevaa toimintaa työsuhteen päätyttyä. Koulutussopimus ei ole kilpailukieltosopimus, jonka tekeminen edellyttää erityistä ja painavaa syytä.

Kimmo Lahtinen

Kirjoittaja: Kimmo Lahtinen

asianajaja, varatuomari, GSM 0400 776 876, kimmo.lahtinen@veneskoski.com