Tarvitsevatko kaikki oman avustajan pesänjakajan toimittamassa avioero-osituksessa?

  • 0
  • 7.6.2016

Oikeuskirjallisuudessa on osuvasti joskus kuvailtu toimitusosituksen pesänjakajaa määrätietoiseksi kapellimestariksi, jonka orkesterissa ex-puolisot soittavat ja tekevät itse musiikin. Avioero-ositusta toimittamaan määrättyä pesänjakajaa on määritelty myös tuomioistuimen jatkeeksi, ja toimitusositusta ns. pienoisoikeudenkäynniksi. Erityisesti maallikoille näyttää olevan kuitenkin epäselvää, mikä on toimitusjakoa toimittavan pesänjakajan rooli ja mitä periaatteita toimitusosituksessa noudatetaan. Epäselvyys näyttää vallitsevan muun muassa siitä, kuinka aktiivisesti pesänjakajan oletetaan selvittävän ositukseen liittyviä asioita ja varallisuutta, ja usein maallikot luottavat pesänjakajan toimittavan osituksen ”lain mukaan ja oikein”. Herää kysymys, mitä tarkoittaa toimitusosituksen toimittaminen lain mukaan ja oikein.

Varsinaisesti toimitusmenettely on käytännössä laissa sääntelemättä, ja tarkastelevana on kysymys pesänjakajan roolista toimitusosituksessa; kuinka aktiivisesti ja oma-aloitteisesti pesänjakaja selvittää asiaa ja nostaa esiin eri näkökohtia. Lähtökohtana toimitusosituksessa on pidettävä käsittelymenetelmää ja määräämisperiaatetta. Toimitusositus on järjestelmä, joka rakentuu osapuolten aktiivisuuden varaan. Lähtökohtaisesti pesänjakaja on objektiivinen ns. sivustakatsoja, millä taataan toimitusosituksen puolueettomuus ja luotettavuus. Osapuolet itse ovat velvollisia esittämään pesänjakajalle vaatimuksensa sekä perustelemaan ne ja esittämään tarpeelliseksi katsomansa näyttö. Osapuolten vaatimuksien ja väitteiden ja niihin saatujen vastauksien johdosta pesänjakajalle määrittyy se aineisto, jonka perusteella hän tekee asiassa ratkaisunsa. Pesänjakaja ei täten neuvo osapuolia esittämään tietynlaisia väitteitä tai vaatimuksia, vaikka hän kokemuksensa perusteella näkisi sellaisen olevan mahdollista käsillä olevan aineiston perusteella. Pesänjakajalla on velvollisuus selvittää osapuolten nimissä oleva avio-oikeuden alainen omaisuus eli varat ja velat sekä varmistua varojen arvostamisesta. Pesänjakaja määrittää osituslaskelman perusteella tasingon määrän sekä vahvistaa toimitusosituksessa, millä omaisuudella tasinko suoritetaan. Omaisuuden selvittämisvelvollisuus ja –ilmoittamisvelvollisuus on kuitenkin osapuolilla. Lähtökohtaisesti osapuolet hankkivat näytön, kuten esimerkiksi asiantuntijalausunnon jonkin varallisuuserän arvosta, oma-aloitteisesti. Pesänjakajan tulee käyttää oikeuttaan hankkia oma-aloitteisesti selvitystä varojen arvostamisesta ja ositettavan varallisuuden laajuudesta vasta viime kädessä.

Pesänjakaja ratkaisee toimituksen objektiivisesti, eikä täten voi laittaa sanoja osapuolten suuhun.  Pesänjakaja selvittää täten osapuolten nimissä olevat velat ja varat, mutta ei täten oma-aloitteisesti ota käsiteltäväksi muita asioita, kuten osittelun sovitteluvaatimusta, tai nosta esiin esimerkiksi mahdollista avioehtosopimuksen pätemättömyyskysymystä. Tämän seikan katson tulevan usealle maallikolle yllätyksenä. Mikäli kummallakin osapuolella on toimitusosituksessa avustajat, katsoisin kummankin osapuolen oikeusturvan toteutuvan. Hankalimmat tilanteet syntyvät silloin, kun esimerkiksi vain toisella osapuolella on avustaja tai ei kummallakaan, ja maallikot olettavat pesänjakajan oma-aloitteisesti ratkaisevan asian ja huomioivan osituksessa kaikki asiaan vaikuttavat näkökohdat, vaikka osapuoli ei niihin ole vedonnut tai esittänyt mitään näyttöä esitetyn väitteen tueksi. Pesänjakajan velvollisuutena on luonnollisesti aina toimittaa ositus lain mukaan. Se, mikä on lainmukainen ratkaisu kussakin yksittäistapauksessa, muotoutuu pitkälti juuri osapuolten esittämien väitteiden ja vaatimuksien johdosta. Vaikka ratkaisu ja lopputulos on sinänsä lainmukainen, voi se ilman avustajaa prosessissa olleen mielestä kuitenkin tuntia epäoikeudenmukaiselta, mikäli sinänsä mahdolliset väitteet ja vaatimukset on osapuolen tietämättömyyden vuoksi hänen osalta jätetty esittämättä.

Pesänjakajan roolia ei kuitenkaan tule ymmärtää myöskään passiiviseksi. Pesänjakaja kirjaimellisesti johtaa toimitusosituksen prosessia. Pesänjakaja tutkii osituksen toimittamisen edellytykset aina viran puolesta. Pesänjakajan tulee antaa prosessin edetessä asianosaisille muutenkin tarvittavaa avustusta. Tämä tarkoittaa sitä, että pesänjakaja prosessin edetessä voi pyytää osapuolta tarkentamaan esitetyn aineiston ja argumenttien pohjalta tarkoitusta ja tahtoa. Pesänjakaja voi tiedustella osapuolelta esimerkiksi, haluaako hän vaihtoehtoisesti esittää samojen argumenttien ja näytön perusteella vaihtoehtoisen vaatimuksen. Pesänjakajan ko. neuvontavelvollisuuden ei katsota olevan toisen osapuolen auttamista tai avustamista uusien väitteiden ja vaatimuksien esittämiseksi, replika klockor sillä kyseistä menetelmää käytetään tasapuolisesti kumpaankin osapuoleen nähden. Pesänjakajan materiaalien prosessinjohto ei täten miltään osin saa olla valikoivaa.

Erityisesti pesänjakajan tulisi kehottaa osapuolta käyttämään asiassa avustajaa, mikäli pesänjakaja katsoo sen tarpeelliseksi. Avustajan käyttäminen omien vaatimuksien esittämiseksi ja perusteluksi lienee ainoa tapa varmistua täysin siitä, että mikään vaatimus tai väite ei jää epähuomiossa tai tietämättömyyden vuoksi esittämättä, perustelematta tai näyttämättä. Kuten todettu, pesänjakaja on kapellimestari, joka johtaa kahden hengen orkesteria. Se, millaiseksi ja kuinka laajaksi konsertti muodostuu, riippuu täysin soittajista.

Tuulia Hietaniemi

Kirjoittaja: Tuulia Hietaniemi

Tuulia Hietaniemi, OTM, lakimies, GSM 040 826 9566, Faksi (03) 214 3167, tuulia.hietaniemi@veneskoski.com