16.2.2026 | Kimmo Lahtinen
Veronkorotuksen kohtuuttomuus.
Verotusmenettelylain mukainen veronkorotus vaihtelee 0,5–10 prosentin määräisenä lisätyn tulon määrästä. Veronkorotus on myös mahdollista jättää kokonaan määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi verotusmenettelylain 32a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Perustason veronkorotuksen määrä on 2 % lisätyn tulon määrästä tai 3 % tai enintään 10 % lisätyn tulon määrästä, jos 32 §:ssä tarkoitettu menettely on toistuvaa tai verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Verotusmenettelylain mukainen veronkorotus vaihtelee 0,5 – 10 prosentin määräisenä lisätyn tulon määrästä. Veronkorotus on myös mahdollista jättää kokonaan määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi verotusmenettelylain 32a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Perustason veronkorotuksen määrä on 2 % lisätyn tulon määrästä tai 3 % tai enintään 10 % lisätyn tulon määrästä, jos 32 § :ssä tarkoitettu menettely on toistuvaa tai verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.
Verotusmenettelylain 32 a §:n 4 momentin mukaan asian tulkinnanvaraisuus tai epäselvyys muodostaa muun erityisen syyn rinnalla toisen vaihtoehtoisen perusteen sille, että perustason mukaista veronkorotusta on pidettävä kohtuuttomana. Verotusmenettelylain 32 §:n 3 momentin mukaan veronkorotuksen kohtuuttomuus muodostaa puolestaan laiminlyönnin vähäisyyden ja pätevän syyn rinnalla vaihtoehtoisen perusteen sille, että veronkorotus on jätettävä määräämättä. Sellaista kohtuuttomuutta, joka johtaa veronkorotuksen määräämättä jättämiseen, on lain sanamuodon mukaan arvioitava olosuhteet huomioon ottaen. Verotusmenettelylaki tunnistaa kaksi veronkorotuksen kohtuuttomuutta koskevaa tasoa. Kohtuuttomuus oikeuttaa joko 1 prosentin veronkorotukseen tai vapauttamiseen kokonaan veronkorotuksesta.
Milloin sitten veronkorotus voidaan jättää määräämättä. Huomioon voitaisiin ottaa esimerkiksi asian huomattava tulkinnanvaraisuus ja ne toimenpiteet, joilla verovelvollinen on pyrkinyt selvittämään oikeaa verokohtelua ja täyttämään ilmoitusvelvollisuutensa oikein. Veronkorotuksen määräämättä jättäminen olisi mahdollista myös silloin, kun verovelvollisen voitaisiin katsoa erehtyneen verosäännösten sisällöstä ja erehtymisestä johtuvaa ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä voitaisiin verovelvollisen olosuhteet huomioon ottaen pitää anteeksi annettavana. Vailla merkitystä ei ole myöskään se, onko virheellä ollut välittömiä verovaikutuksia.
Veronkorotuksen vaara väijyy erityisesti siinä tilanteessa, kun verovelvollinen saa tutkittavakseen esitäytetyn veroilmoituksen. Automaatio on pääsääntöisesti hyväksi ja jopa toivottavaa. Esitäytetyn veroilmoituksen tarkastamatta ja erityisesti korjaamatta jättäminen, on kuitenkin sama kuin täytetty veroilmoitus. Toisin sanoen, verovelvollinen ei voi sokeasti luottaa esitäytetyn veroilmoituksen esitäytettyihin tietoihin. Tiedot tulee tarkastaa ja tarvittaessa esitäytettyä veroilmoitusta tulee täydentää puuttuvien tietojen osalta.
Tiedän ja tunnen tapauksen, jossa PK yrittäjä ei ollut ilmoittanut osinkotuloja yrityksestään esitäytetyllä veroilmoituksella, mutta yhtiön kirjanpitäjä oli tehnyt osingoista vuosi-ilmoituksen. Tämä vuosi-ilmoitus käytännössä pelasti yritysjohtajan veropetos tuomiolta.
Uutislehteä ajankohtaisista veroasioista toimittaa entinen Uudenmaan veroviraston verotarkastaja ja Veronmaksajain keskuliitto ry:n verojuristi, Kimmo Lahtinen. kimmo.lahtinen@veneskoski.com